”Miten johtaa tehokkaasti ja sydämellä, kun pitäisi olla yhtä aikaa luja visionääri ja näkymätön tsemppaaja, tiimipelaaja ja oman tiensä kulkija?” Näihin ja lukuisiin muihin nykyjohtajaa kohtaaviin paradoksaalisiin, usein mahdottomilta tuntuviin vaatimuksiin paneutuu professori Alf Rehn uutuuskirjassaan Johtajuuden ristiriidat.

Johtajuus tapahtuu maailmassa, joka on täynnä ihmisiä, tunteita, tulkintoja ja kulttuureja. Se on moninaista ja ristiriitaista ja kaukana yksinkertaisesta käytännöstä ja selkeistä säännöistä. Joka muuta väittää, valehtelee, toteaa Alf Rehn.

Johtajuus ei ole joko tuota tai tätä, joko kovaa tai pehmeää, joko synnynnäistä tai opittua. Johtajuus on sekä – että. Sekä nopeaa että hidasta, sekä näkyvää että näkymätöntä.

Rehnin mukaan johtaminen on onnistumista, mutta myös epäonnistumisten kanssa elämistä. Oikeat johtajat epäonnistuvat, oppivat, korjaavat asioita ja yrittävät uudestaan. Johtajuus on nopeaa ja jokainen hetki voi olla johtajuuden hetki. Toisaalta johtajuus voi olla hidasta ja kärsivällistä ja antaa asioille niiden vaatiman ajan.

Johtajuus on tekemistä, mutta se on myös unelmointia. Kun vanha tekeminen ei vie enää eteenpäin, tarvitaan mielikuvitusta, uskallusta ja kykyä ajatella uusilla tavoilla. Johtaja osaa reagoida sekä tarvittaessa myös odottaa. Jos johtaja ei reagoi eikä välitä, se kertoo organisaatiolle, ettei senkään tarvitse välittää.

Johtajuus on yksinäistä, mutta myös yhteisöllistä. Johtajuus on isojen asioiden ja pienten asioiden hoitamista. Se on vaikeiden asioiden hoitamista sekä myös yksinkertaisten asioiden tekemistä. Johtajuus on näkyvää ja myös näkymätöntä, jolloin asian ytimessä on muiden esille nostaminen. Johtaja vaatii ja valvoo, mutta ennen kaikkea luottaa ja mahdollistaa.

Johtaja asettaa rajoja sekä myös rikkoo rajoja ja etsii uusia teitä eteenpäin. Johtaja on tässä hetkessä kiinni, mutta osaa katsoa tulevaisuuteen. Johtajan on kyettävä näkemään ne innostavat tulevaisuudennäkymät, joista hän alaisilleen kertoo, mutta myös ne paljon haastavammat ja pelottavammat tulevaisuudet, joista kokouksissa ei haluta puhua.

Johtajuuden tulisi monien mielestä olla miehekästä ja kovaa. Silti kuka tahansa pystyy huutamaan ja melskaamaan, kuka tahansa pystyy vaatimaan mahdottomia ja kuka tahansa pystyy näyttelemään kovanaamaa, joka ei välitä mistään tai kenestäkään. Tämä ei ole johtajuutta eikä aina edes ihmisyyttä. Paljon siitä, mitä kutsumme hyväksi johtajuudeksi on Rehnin mielestä pehmeää ja ”naismaista”. Johtajuus sisältää tunteita, kyyneliä, hassuttelua, välittämistä ja toisen ihmisen hoivaamista. Tämä ei ole vika eikä puute eikä ongelma vaan osa elävää johtamista.

Alf Rehnin mukaan johtajuus on järkevää, mutta ennen kaikkea se on tunnetta ja tunteisiin vaikuttamista. Haluamme johtajiemme olevan ihmisiä: sellaisia, joilla on tunteita ja jotka ymmärtävät tunteita. Koska menestyvä johtajuus vaatii kykyä ymmärtää muita ihmisiä ja sitä, miten he toimivat, tunneälyn taidot ovat erittäin tärkeitä johtajalle.

Johtajana menestyminen tarkoittaa, että on tunteellinen. Ei maailmaa halaava, nyyhkyttävä pehmo, vaan henkilö, joka on valmis puhumaan tunteista, omien ja muiden. Sellainen, joka tunnustaa, että tunteilla on väliä, eivätkä ne ole heikkous.

Kannattaa muistaa, että tunneälyä ja tunneälytaitoja voi oppia. 

Lisätietoja:  Rehn, Alf (2018), Johtajuuden ristiriidat